Kristillisen TieteenTuntemasi ykseys Jumalan kanssa on parantava voima
Elisabeth J. Pennings, CSB
En koskaan unohda tuota iltaa eräänä viikonloppuna pohtiessani erästä Jeesuksen vertausta, joita hänellä oli tapana kertoa kansanjoukoille. Hän aloittaa sen sanomalla: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen” (Matt. 22:2). Minkä arvokkaan opetuksen tässä vertauksessa saammekaan! Hääjuhla kuvaa Mielen ja sen henkisten ideoiden välistä, Jumalan ja ihmisen välistä henkistä ykseyttä.
Tässä kertomuksessa kuuntelija (eli nyt lukija) kutsutaan osallistumaan juhlaan ja istumaan Kristuksen pöytään, merkitsee kutsua ymmärtämään ykseytemme Jumalan, Rakkauden Periaatteen, kanssa ja elämään siinä.
Haluan nähdä Kristillisen Tieteen jumalanpalvelukset ja niiden saarnat kutsuna meneillään olevaan hääjuhlaan, henkisen yhteytemme oivaltamiseen Jumalan, aina läsnä olevan hyvän, kanssa. Sillä, että elämme tämän kutsun mukaisesti päivittäin, on valtavan suuri merkitys, vaikkapa vain pieninä kokemuksina. Jatkuva tietoisuus siitä, että meillä on henkinen yhteys Isä-Äitiimme Jumalaan, tuo rauhaa ja sopusointua elämäämme.
Tekosyyt yrittävät joskus viedä meitä pois siitä, mikä siunaisi meitä eniten, kuten: ”Minulla on tennisottelu” tai ”Minun pitäisi tehdä suursiivous talossani” tai ”Alan olla liian vanha nykyään.” Mutta vertauksessa sanotaan: ”Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia”, ja niin kerättiin kaikki ihmiset, joita tavattiin, ”niin pahat kuin hyvät”. Olen oppinut, että on tärkeää olla luja eikä ajatella tai hyväksyä tekosyitä tai sellaisia mentaalisia petoksia, että pahalla olisi voimaa tai että epäsointu on normaalia. Kristillinen Tiede opettaa, että hyvä on ainoa voima ja että sopusointu on Jumalan laki maailmankaikkeudessa. Tämän ymmärtäminen parantaa minkä tahansa tilanteen.
Kun vertauksen kuningas tuli sisään tapaamaan vieraitaan, hän näki pöydässä erään miehen, jolla ei ollut juhlavaatteita. Tulkitsen tämän niin, että hän ei ollut tietoinen henkisestä ykseydestä, saumattomasta jumalallisesta tietoisuudesta. Epäsointu, kuten myös jokainen väärä uskomus sairaudesta, täytyy hävittää. Tämä vertaus osoitti minulle selvästi, että Rakkauden jumalallisen tietoisuuden edustajina (jollainen kertomuksen kuningas oli) meidän ei tule hyväksyä vääriä, aineellisia uskomuksia sairaudesta, erosta tai epäsoinnusta, jotka olisivat osa täydellisten henkisten ideoiden ikuista ykseyttä tai että nuo ominaisuudet kuuluisivat ihmiselle, Jumalan mies- tai naispuoliselle jälkeläiselle, sille ihmiselle, ”jolla ei ole Jumalasta eriävää mieltä” ja ”jolla ei ole ainoatakaan Jumaluudesta johtumatonta ominaisuutta” (Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, s. 475). Tämä on ainoa todellinen ihminen, Jumalan itsensä kuva, pukeutuneena jumalallisten ideoiden juhlapukuun. Tämä on hääateria, jolla Rakkauden tietoisuus — yksilöllinen tietoisuutemme Rakkaudesta — vihitään omaan henkiseen ideaansa. Tämä hääjuhla, äärettömän ykseyden henkinen ymmärtäminen, ajaa ulos maailmallisen uskon niin sanottuun aineeseen, ja aine nähdään lopulta olemattomuutena.
Pohtiessani tätä vertausta minua kosketti syvästi sen henkinen merkitys, ikään kuin istuisin itsekin Kristuksen pöydässä. Tunsin sisäisen henkisen voiman ja hiljaisen varmuuden Jumalasta ainoana tietoisuutenani. Ymmärsin, että jumalallinen luonne on se normi, jonka avulla voimme määritellä ihmisen todellisen aseman. Tässä jumalallisen ykseyden Tieteessä ei ole muuta normia, jonka perustalta voisimme ajatella, toimia tai työskennellä.
Äkkiä puhelin soi. Eräs nainen pyysi rukousapua. Hän oli kauhuissaan, koska hän uskoi tyttärensä, jonka luona hän oli käymässä, aikovan hypätä ulos ikkunasta riideltyään miehensä kanssa. Hän pyysi minua pitämään puhelinta auki, minkä teinkin. Pysyin linjalla ja kuulin heidän keskinäistä riitelyään, mutta saatoin silti tuntea innoitusta hääaterian kertomuksesta. Tunsin itseni täysin rauhalliseksi, koska koin vain Jumalan läsnäoloa, Rakkauden yhteyttä. Tietoisuuteni oli täynnä tätä totuutta, Jumalan, Mielen ja Hänen täydellisen ideansa kirkkautta. Siinä ei ollut mitään muuta.
Mary Baker Eddy kirjoitti: ”Jumala on yksilöllinen Mieli” (Miscellaneous Writings, s. 101). Siksi mikään muu ei voi yksilöityä tai tunnistaa itseään Mielenä kuin Jumala yksin. Yksilöllisyys ja identiteetti ovat aina yhtä Totuuden, Jumalan, kanssa.
Rukoilin tietäen, että ainoa Jumala luovana Periaatteena muovaa ihmisen Mielensä kaltaiseksi, jossa sekä mies että nainen ovat olemukseltaan yhtä. Nämä miehiset ja naiselliset ominaisuudet Jumalan omana ilmitulona voivat aina olla todisteina Jumalasta, Rakkauden ja Elämän ykseydestä. Hetken kuluttua äidin pelko katosi. Puhuttuani hänen kanssaan joitakin minuutteja hän rauhoittui. Suljin puhelimen ja jatkoin rukoilemista. Taloon oli palannut rauha.
Pari tuntia myöhemmin soitti eräs toinen nainen, jota hänen teini-ikäinen lapsensa oli uhannut veitsellä. Hän pyysi minua rukoilemaan lapsensa ja itsensä puolesta. Mieleeni tulivat Herran rukouksesta nämä sanat: ”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen” (Matt. 6:13). Minulle tuo kiusaus oli uskoa erillisiin mieliin, jotka vastustavat ainoaa Jumalaa, Mieltä. Me kumpikin ymmärsimme, että on vain yksi Mieli, jolla on omat Rakkauden ideansa. Niillä aggressiivisilla väitteillä, että hänen lapsellaan voisi olla Jumalasta erillinen mieli, ei ole elämää eikä voimaa toimia, koska Jumala, Totuus, on kaikki voima ja ainoa Aiheuttaja ja Luoja.
Jumalan kaiken sisäänsä sulkeva äly ja rakastava luonne muodostavat ihmisen olemuksen ja siis Hänen lapsensa olemuksen. Jumalan älyllinen rakkaus kykenee aina karkottamaan kaiken uskon maailmalliseen persoonalliseen aistimukseen — mikä väittää, että on olemassa monia voimia — ja näkemään niiden voimattomuuden. Kristillisen Tieteen tutkimisen ja soveltamisen avulla olen oppinut näkemään ja tunnistamaan Jumalan luoman miehen ja naisen täydellisinä ja puhtaina. Se parannustyö, jota olen harjoittanut vuosia, perustuu henkiseen ykseyteen. Jumalallinen Mieli on ainoa Mieli, ja kaikki jumalallisen Mielen mahdollisuudet ja kyvyt ovat ihmisen mahdollisuuksia ja kykyjä, koska ihminen on Mielen kuva ja kaltaisuus.
Tämä ymmärrys poistaa uskon persoonalliseen, aineelliseen aistintaan erillisine mielineen. Jumalallisen rauhan ja kaikkivaltiuden henkinen ymmärtäminen rauhoittaa ja parantaa sekasorron ja pelon. Se täyttää tietoisuutemme sopusoinnulla.
Vähän myöhemmin pelästynyt äiti soitti uudelleen ja kysyi, voisimmeko keskustella Jumalan luomakunnan järkkymättömästä sopusoinnusta. Sanoin hänelle, että olin ollut tutkimassa vertausta kutsusta hääaterialle. Tajusin, että meidän täytyy nyt istuutua tietoisesti Kristuksen pöytään, kääntyä Jumalan kaikkeuden puoleen ja ymmärtää, että todellinen ihminen on Jumala kuva, Luojastaan erottamaton. Siksi äiti ja lapsi Jumalan ikuisina ideoina ovat turvassa Jumalassa, kätkettyinä Totuuden ykseyteen. Mitään muuta voimaa tai läsnäoloa ei voi olla toiminnassa. Kristuksen pöydässä istuminen ja syöminen — henkisten ideoiden totuuden oivaltaminen ja niiden mukaan eläminen — tuovat eheyden, rauhan ja turvan.
Väärä uskomus aineelliseen äitiin luojana ja lapseen aineellisena luomuksena täytyy tunnustaa epätodelliseksi. Jumala yksin on Luoja, Aiheuttaja ja Läsnäolo. Ihmisäiti ilmaisee äitiyden jumalallisia ominaisuuksia, ja lapsi ilmaisee Periaatteen ja Rakkauden henkistä ideaa. Heidän suhteensa, joka perustuu Periaatteeseen, on vaaraton ja rakastava.
Keskustelumme jälkeen äiti vaikutti levolliselta. Rauha oli palautunut hänen kotiinsa ja kaikki oli hyvin.
Sen ymmärtäminen, että olemme aina yhtä Jumalan kanssa, tuo paranemisen ja rauhan ja on aina jokaisen saatavilla.
